Abouttiarallaa Kuukauden päivät kulunu siitä, ku olin sopeutumisvalmennukses/kuntoutukses. Siäl sain uuden lääkityksen tohon spastisuuteen, mikä onkin ollu ihan pirun hyvä rohto. Se kylläkin jouduttii tuplaamaa pari viikkoo takaperin. Mut väliäkö hällä ku vaikutukset on näin hyvii. 
Nyt spastisuus, eli lihasjäykkyys, on miltei häipyny ja jänneheijasteet on pienentyny. Ennen tota lääkitystä mun koivet oli ku viulunkielet ja pieniki lihasrasitus voimisti oiretta entisestään. En tiä onko ton lääkkeen mukana tosiaan kivutkin vähentyny, mut nyt ainakaa viikkoon ei oo ollu mitää voimakkaita särkyjä. Tätä kulunutta viikkoo ennen ne selkeesti väheni ja väheni. Halleluja kerranki lääketieteelle!

Öisin satunnaisesti erilaiset sähkötykset, vihlasut ja puutumiset herättelee. Niihinki oon selkeesti alkanu tottumaan, koska saan aika pian taas uudellee unen pääst kii. 
Hienointa on se, ett nukahtaminen on ollu pirusti helpompaa taas.

Päivisin oireista ei oo ollu mainittavaa kiusaa arkielämälle, ellei lasketa mukaan huonovointisuutta ruuan jälkeen, vieläki enimmäkseen aamupalan jälkeen. Tää johtuu ilmeisesti vatsaontelon paineen kasvusta, mikä on suoraan vaikuttava tekijä selkäytimen paineeseen. Mut tämäkin oli pelkkä neurologin veikkaus ja tähänki tullaan viäl perehtymää tulevaisuudes. Toi paine selkäytimes, varsinki ton ontelon kohdalla, on muutenki sellane asia, mikä pitää ottaa huomioon kaikis askareis. Oon huomannu, ett voin nostaa raskaammanki puoleisii taakkoja, kunhan rasitus ei kohdistu onteloalueelle. Tähänkää ei tohtoreilla oo vielä faktaa, mut terveydenhuollon joka saralta on tullu tietoo kokemuksen kautta, ett monella potilaalla menee samal kaaval.
Särkyoireita päiväsaikaan ei oo tällä hetkel ollu muutaku "vihlovii aaltoi", mikkä tuntuu lähtevän selkärangasta sähköttäen alaraajoihin. Jotai pientä alaraajasärkyy on tullu harvakseen viimisen parin viikon aikana. Noi tulee selkeesti seurauksena sillon, ku oon itte ne aiheuttanu kroppaa väärin rasittamal. Taannoin kiusanneet jumitukset niskas ja seläs on hävinny melkei kokonaan. Ärsyttävää liikahikoiluu ei oo ollu juurikaan. Vireystasokin ollu huomattavasti korkeemmal viimisen parin viikon aikana.

Mut, aina se vitun epäilys piilee, ett tää onkin taas historian kaltanen aikajakso. Sellanen, ett oireet on minimissä pitkänki aikaa ja uus oirejakso tulee taas ihan puskista. Aika näyttää totuuden, odottaa niitä ei kannata.
Nyt odottelen kesää ja nautin näistä hetkistä, adios!